Mitä kansalaisuuskokeessa oikeasti kysytään

Aihelista ei syntynyt valmiina. Se kävi läpi ainakin kaksi julkista luonnosta ennen kuin kahdeksasta kiinteästä aihealueesta päästiin sopuun, ja työryhmän alkuperäinen toivelista oli pidempi kuin se, mikä lopulta säilyi.

Kahdeksan aihealuetta joulukuun 2025 luonnoksessa

Versio, joka meni lausuntokierrokselle joulukuussa 2025 ja jonka hallitus lopulta antoi eduskunnalle, vakiintui kahdeksaan aihealueeseen: suomalainen yhteiskunta ja sen perusperiaatteet, yksilön oikeudet ja velvollisuudet, keskeinen lainsäädäntö, perus- ja ihmisoikeudet, yhdenvertaisuus, sukupuolten tasa-arvo, Suomen historia ja suomalainen kulttuuri.

Kyse on yhteiskuntaopin listasta, ei tietovisan listasta. Joukossa ei ole kysymystä Euroopan pääkaupungeista eikä hämäriä historian vuosilukuja irrallaan siitä, miten maa oikeasti toimii. Aihepiiri muistuttaa melko läheisesti sitä, mitä useimpien Euroopan maiden kansalaisuuskokeissa kysytään: miten valtio toimii, mitä oikeuksia ja velvollisuuksia kansalaisuuteen liittyy, sekä sen verran historiaa ja kulttuuria, että valtio asettuu kontekstiin.

Mikä karsiutui matkan varrella

Työryhmän helmikuun 2025 raportti kattoi laajemman aihepiirin. Sen ehdotukseen kuuluivat maantieto, arjen käytännön taidot ja digitaidot niiden yhteiskuntaopillisten aihealueiden lisäksi, jotka lopulta jäivät jäljelle. Yksikään näistä kolmesta ei päätynyt joulukuun 2025 luonnokseen. Onko syynä se, että virkamiehet päättivät, ettei kansalaisuuskoe ole oikea paikka tarkistaa, osaako hakija käyttää sähköisiä viranomaispalveluita, vai yksinkertaisesti se, että aihelistan piti kutistua johonkin, mitä voi testata 20–40 kysymyksellä? Sitä ei ole julkisesti selitetty. Joka tapauksessa jokainen luonnos on suunnannut kohti suppeampaa, yhteiskunnallisempaa koetta yleistietokokeen sijaan.

Muoto: digitaalinen, monivalinta, ei haastattelua

Työryhmän raportissa esiin nostettu varhainen ajatus eli henkilökohtainen haastatteluosio katosi vuoden 2025 puoliväliin mennessä. Jäljelle jäi tietokoneella suoritettava koe suomeksi tai ruotsiksi, joka koostuu monivalinta- ja tosi/epätosi-kysymyksistä. Lainsäädännön julkiset luonnokset viittaavat 20–40 kysymyksen kokeeseen, jossa läpäisyyn tarvitaan noin 70 prosenttia oikein, mutta nämä luvut tulevat lainvalmistelusta eivätkä lopullisesta julkaistusta määrittelystä, joten niitä kannattaa pitää kokeen suuntaa-antavana muotona, ei vahvistettuna.

Ketä vaatimus oikeasti koskee

Vaatimus koskee 18–64-vuotiaita hakijoita. Kaksi ryhmää välttää kokeen kokonaan: suomen- tai ruotsinkielisen ylioppilastutkinnon suorittaneet ja suomen- tai ruotsinkielisessä korkeakoulussa tutkinnon suorittaneet. Terveyteen tai vammaan liittyviä poikkeuksia on myös mahdollista myöntää tapauskohtaisesti. Kattava selvitys siitä, kuka on vapautettu ja miksi, löytyy artikkelista Kuka on vapautettu kokeesta.

Kokeen suorittamisesta peritään myös maksu, kaiken sen päälle, mitä kansalaistaminen jo muutenkin maksaa. Hallituksen oma arvio asetti vuotuiset järjestämiskulut noin 2,3 miljoonaan euroon, ja järjestöt ovat arvioineet hakijakohtaisen maksun olevan 235–470 euron välillä. Tämä on eri kysymys kuin se, mitä kokeessa kysytään, mutta se vaikuttaa siihen, kenellä on käytännössä varaa osallistua.

Mistä varsinainen sisältö tulee

Mikään tästä ei ole lopullista ennen kuin Helsingin yliopisto, joka voitti kilpailutuksen kokeen laatimisesta elokuussa 2026, saa kysymyspankin valmiiksi ja Migri julkaisee sen. Sen odotetaan tapahtuvan jonakin syksynä 2026. Siitä, miten tämä prosessi etenee, kerrotaan artikkelissa Kuka laatii kokeen, ja koko kaari löytyy aikajanalta.