Näin kansalaisuuskokeesta tuli laki

Suomi yritti tätä jo kerran. Vuonna 2019 silloinen sisäministeri Kai Mykkänen otti kansalaisuuskokeen esiin osana laajempaa rikoksentorjuntapakettia ja ehdotti, että hallitus selvittäisi, miten muissa maissa tehdään, ja rakentaisi siitä Suomelle sopivan version. Asiasta ei tullut mitään. Hallitus vaihtui, ja ajatus jäi neljäksi vuodeksi pöydälle.

Se heräsi henkiin 16. kesäkuuta 2023, kun Petteri Orpon tuleva nelipuoluehallitus kirjasi hallitusohjelmaansa kansalaisuuskokeen ja tiukemman kielitaitovaatimuksen. Tuo yksi lause hallitusohjelmassa on se, mistä nykyinen laki todella lähti liikkeelle.

Ideasta ministeriön hankkeeksi

Heinäkuuhun 2023 mennessä sisäministeriö oli alkanut selvittää vakavasti, miten muut maat hoitavat asian. Sisäministeri Mari Rantanen huomautti, että Suomi liittyisi vakiintuneeseen joukkoon: 13 EU-maata edellytti jo jonkinlaista kansalaisuuskoetta. Ministeriön varhaiset kommentit tekivät selväksi, ettei kokeen suunnittelu tapahtuisi hetkessä.

Hanke virallistui 16. lokakuuta 2023, kun ministeriö käynnisti koko kansalaisuuslain uudistuksen kolmessa vaiheessa: asumisaikavaatimukset, muut kansalaistamisen edellytykset kuten toimeentulo ja nuhteettomuus, sekä kolmantena ja monimutkaisimpana vaiheena itse kansalaisuuskoe. Poikkihallinnollinen työryhmä asetettiin selvittämään, millainen koe Suomessa oikeasti toimisi ja kuka sen järjestäisi. Rantanen tiivisti uudistuksen ajatuksen yksinkertaisesti: kansalaisuuden pitäisi seurata onnistunutta kotoutumista, ei edeltää sitä.

Ensimmäinen vaihe eteni nopeimmin. Heinäkuussa 2024 eduskunta pidensi kansalaistamisen asumisaikavaatimuksen viidestä vuodesta kahdeksaan.

Millainen kokeesta oli tulossa

Työryhmä sai raporttinsa valmiiksi vasta helmikuussa 2025. Sen ehdotus: digitaalinen koe monivalinta- ja tosi/epätosi-kysymyksillä, jotka kattaisivat perus- ja ihmisoikeudet, suomalaisen yhteiskunnan, historian, maantiedon, arjen käytännön taidot, arvot ja tavat, yleisen turvallisuuden sekä digitaidot. Vaatimus koskisi 18–64-vuotiaita hakijoita, joillekin sallittaisiin poikkeuksia, ja ministeriö lupasi julkaista valmistautumismateriaalin hyvissä ajoin ennen ensimmäistä koetta.

Heinäkuuhun 2025 mennessä kokeen muoto oli tarkentunut entisestään. Ajatus henkilökohtaisesta haastattelusta oli hiljaisesti kadonnut suunnitelmista. Jäljelle jäi tietokoneella suoritettava koe suomeksi tai ruotsiksi, monivalinta- ja tosi/epätosi-kysymyksiä sekä osallistumismaksu.

Eduskunta hyväksyi uudistuksen toisen vaiheen, toimeentulo- ja nuhteettomuusvaatimukset, 15. lokakuuta 2025.

Luonnos lausunnolle

Sisäministeriö lähetti varsinaisen kansalaisuuskoelainsäädännön lausuntokierrokselle 22. joulukuuta 2025. Tässä vaiheessa aihealueet olivat lukkoon lyötyjä: suomalainen yhteiskunta ja sen perusperiaatteet, yksilön oikeudet ja velvollisuudet, keskeinen lainsäädäntö, perus- ja ihmisoikeudet, yhdenvertaisuus, sukupuolten tasa-arvo, Suomen historia ja suomalainen kulttuuri. Luonnokseen rakennettiin myös poistumistie: suomen- tai ruotsinkielisen ylioppilastutkinnon suorittaneet, tai suomen- tai ruotsinkielisessä korkeakoulussa tutkinnon suorittaneet, eivät tarvitsisi koetta lainkaan. Lausuntoaikaa oli 6. helmikuuta 2026 asti.

Lausuntokierroksen aikana alkoi myös vastustus. Helmikuussa 2026 kotouttamisen asiantuntijat ja maahanmuuttajajärjestöt esittivät huolia, jotka menivät syvemmälle kuin tavanomainen valitus uudesta byrokratiasta. Hallituksen oma kustannusarvio asetti kokeen vuotuisiksi järjestämiskuluiksi noin 2,3 miljoonaa euroa, ja eräs järjestö laski, että hakijalle se voisi tarkoittaa 235–470 euroa, jos kulut vyörytetään heille. Yhdistettynä jo olemassa oleviin kielitodistuskuluihin kriitikot pelkäsivät, että koe voisi karkottaa pienituloiset hakijat kansalaisuuden ulottumattomiin. Huolta herätti myös se, ehtisikö valmistautumismateriaali valmiiksi ajoissa ja olisiko koe saavutettava niille, joiden digitaidot ovat rajalliset.

Eduskunnan käsittelyyn

Hallitus antoi kansalaisuuskoetta koskevan esityksen eduskunnalle 16. huhtikuuta 2026. Eduskunnan hallintovaliokunta sai mietintönsä valmiiksi 27. toukokuuta 2026, ja 10. kesäkuuta 2026 täysistunto hyväksyi uudistuksen äänin 153–21. Tasavallan presidentti Alexander Stubb vahvisti lain 16. kesäkuuta 2026.

Näin sulkeutui kaari, joka alkoi Orpon hallitusohjelmasta kolme vuotta aiemmin. Yhdestä lauseesta hallitusohjelmassa oli tullut oikea, täytäntöönpanokelpoinen vaatimus Suomen kansalaisuudelle.

Mitä on vielä edessä

Laki ei synny valmiina siksi, että se on allekirjoitettu. Elokuussa 2026 Helsingin yliopisto voitti kilpailutuksen kokeen rakentamisesta, ja kokeen ja sen oppimateriaalien kehittämiseen varattiin noin 800 000 euroa. Maahanmuuttovirasto Migrin odotetaan julkaisevan yksityiskohtaiset ohjeet ja valmistautumismateriaalin syksyllä 2026, ennen kuin kukaan istuu oikeaan kokeeseen.

Kaksi päivämäärää ovat tärkeimpiä kaikille, jotka seuraavat asiaa. Itse laki tulee voimaan 1. tammikuuta 2027. Mutta kansalaisuuskoevaatimus koskee vain hakemuksia, jotka jätetään 1. maaliskuuta 2027 tai sen jälkeen, mikä jättää kahden kuukauden välin niille, jotka haluavat jättää hakemuksensa vielä vanhoilla säännöillä. Koko tapahtumasarja, mukaan lukien mitä tapahtuu vuoden 2027 jälkeen, löytyy aikajanalta.